KUNNIA HENKISISTÄ KASVUHARPPAUKSISTA KUULUU SINULLE

Synnymme jokainen hieman erilaisiin oloihin ja perheisiin. Jotkut kasvavat muunlaisessa sosiaalisessa muodostelmassa kuin synnyinperheessään. Tehtävänämme tässä elämässä onkin ymmärtää ja hyväksyä, miksi juuri tämä tai tuo perhe annettiin kasvu-alustaksi. Mitä voin ja saan oppia ihmisyydestä ja itsestäni tämän oman perhepeilini kautta? Mitä voin ja saan oppia hyvin traumaattisistakin tapahtumista juuri tämä primäärin sosiaalisen ryhmän välittämänä?

Tänne tulin, täältä lähden, tänne palaan. Ääärettömyys on toinen nimeni.

Oppiminen omasta historiasta on tärkeää, sillä sen jälkeen kun aloitetaan itsenäistyminen ja muutetaan pois kotoa, astutaan paljon suurempiin peilisaleihin. Näissä sosiaalisissa salongeissa, meille annetaan mahdollisuus ymmärtää ja kohdata itsemme, yhä uudelleen ja uudelleen, samojen teemojen kautta, kunnes ymmärrämme muuttua. Kunnes ymmärrämme antaa itsellemme sitä rakkautta, mistä kenties jäimme paitsi. Joskus itsenäistyminen vie pitkälle keski-ikään ja ylikin, mutta ei iällä ole väliä. Ainut millä on merkitystä on se, että itsenäistyy, vapautuu. Uhriutuminen on henkinen cul de sac. Ei vie eteenpäin.

Matkan varrella tutustumme, ihastumme, tulistumme, jätämme, tulemme jätetyksi, tai kohtaamme uudelleen. Rakastamme. Anteeksiannamme. Saamme aimoannoksen sosiaalisia tuuppauksia eri suunnista, mutta kukaan ei voi omistaa ketään, eikä ottaa kunniaa kenenkään havahtumisista , heräämisistä ja valaistumisten äärettömistä kierroksista. Kunnia kuuluu sille, joka uskaltaa kohdata itsensä raakana ja raakileena, varjojen ja valojen kilvoittelussa. Henkinen kasvu on jokaisen oikeus ja velvollisuus. Olemme saaneet elämisen lahjan, olkaamme siitä kiitollisia. Siitäkin huolimatta, että elämä ei todellakaan ole aina helppoa.

Rakkauden ja rauhan tie on irtipäästämistä ja uuden vastaanottamisesta hetki kerrallaan.

Hyvää alkanutta uuden vuoden sykliä 2019!

https://medium.com/ajatus-asana/kunnia-henkisist%C3%A4-kasvuharppauksista-kuuluu-sinulle-a7d61ff5bfc2

IHMISTEN VÄLISET VÄRÄHTELYT

“Tuo tapaaminen tuntui ristiriitaisen sähköiseltä, ikäänkuin kaksi miinus-merkkiä yrittäisi tulla yhdeksi”, “Tuntui kuin joku olisi iskenyt puukolla rintaan kilometrien päästä”, “Voi mikä lämmin, pyöreä ja rauhallinen ykseyden virtaus soljuu välillämme”, “Olipa pehmeä turvallinen kohtaaminen“, “ Hui, mitkä keholliset tärinät tuosta ihmisestä lähti, kuin oltaisiin tunnettu jossain entisessä elämässä”, “Tuon ihmiset silmät imevät omistani virtaa, ja silmät tuntuvat lyijynraskailta”…

Ihmisten välisiin energioihin voi suhtautua neutraalisti ja myötätunnolla vaikka ne ensin kohdataankin vereslihalta. Herkällä yhä syvenevällä erittelykyvyllä, joka kääntyy vahvuudeksi kun kohtaa pelkonsa. Kun ymmärtää miksi joku herättää itsessä tietynlaisen vastaresonanssin kehollisten tuntemusten kautta.

Yleensä taustalla on oma kipupiste, joka on kertakaikkiaan vain ymmärrettävä. Neutraali asenne ei kuitenkaan tarkoita, että aina pitäisi jäädä. Joskus kaikkien korkeimmaksi hyväksi on lähteä. Joskus taas palata, muuttuneena.

Ihan kaikkea ei voi eikä pidä omalla kohdalla etukäteen tietää, vaikka välillä kauemmas näkisikin. Elämä on mysteeri, jota yritämme ymmärtää. Aivan kuten sitä seuraava Toinen Elämä.

Ei ole universaalisti oikeaa tai väärää resonanssia, on vaan suuri määrä erilaisia aaltoja eetterissä, jossa samankaltaisuudet vetävät puoleensa kuin magneetit. Kunnes jommankumman energia muuttuu.

Kuin kaksoset konsanaan, syviä kolhut sydämissään. Pitelevät käsissään toisilleen todellista rakkauden peiliä. Samat itsetunnon haavaumat, saman taudin käänteiset ilmentymät ja kahdet kasvot.

Auringonsäteet polttavat kuumasti oman itsen heijastumaa. Elämän suurin oppitunti taustapeilissä. Sama napa, eri suunta. Tuleen ei pidä jäädä liian pitkäksi aikaa. Sielu on jo karmansa käsitellyt, tullut puhdistetuksi.

Olemme kaikki oppijoita ja opettajia. Universumin Rakkauden Säteitä. Saamme ja annamme, eri suhteissa ja eri mittakaavoissa, eri tavalla eri ihmisten kanssa. Sielunsisaret ja sielunveljet, jotka on johdatettu toistensa luokse parantumaan, ja kokemaan suurinta rakkautta universumissa. Itseen kohdistuvaa pyhää rakkautta, joka rajaa sopimattomat energiat kauemmas.

Tiedostamalla yhteensopivuuden/yhteensopimattomuuden alkuperän, oma energiakeho alkaa muuttua kokonaiseksi säteileväksi kehäksi. Kehon ympärille muodostuu automaattisesti suojaava vahva kerros.

Tämä tulee koetuksi ainoastaan käsittelemällä kipeimmätkin pelkonsa. Itsearvostuksen rakkaudellinen tunne rauhoittaa. Ja auttaa päästämään irti kun täytyy. Sydämellisin kiitoksin. Juurikin niille, jotka eniten kipua meissä saivat aikaan.

Vapaiden sielujen ei kuulu tehdä kompromisseja.

ELÄMÄNPOLUT SIELUNMAISEMASSA

Se, että jokaisella ihmisellä olisi olemassa yksi “ylhäältä” määrätty elämänpolku, tuntuu aivan liian yksinkertaiselta ja deterministiseltä ajatukselta, vaikka vakaasti uskonkin sielunelämään omien henkisten kokemusteni kautta.

Pikemminkin ajattelisin, että jokaisella on monia monesta eri suunnasta määrättyjä potentiaalisia polkuja, joihin vaikuttavat se, millä mielellä, persoonallisella ja biologisella habituksella ja energeettisellä latauksella tänne synnytään ja eletään, kenen kanssa vuorovaikutetaan, sekä minkälaisella sielunsopimuksella juuri tämä ihmiskeho on valittu kokemuksellisen oppimisen kanvaasiksi.


Sielunmaisemaa.

Käytössämme on koko värispektri, jonka saamme kokea valon ansiosta. Mitä värejä ja polkuja kukakin haluaa elämässään nähdä, rippuu siitä, mihin asioihin mieli kiinnityy, ja miten avoimena mielensä on motivoitunut ja kykenevä pitämään. Onkin mieletön ajatus yrittää päästä omasta mielestään kokonaan eroon ‘valaistumisen’ nimissä. Juuri mielen ansiosta meidän on mahdollista kokea, vastaanottaa, ja antaa. Jotta voisimme iloita uusista mielen kiinnittymiskohteista, on kuitenkin ymmärrettävä miksi mieli ei halua muuttua. On tunnettava kehollisesti ja emotionaalisesti, missä lukko on, ja millä sen saa auki.

Vain tuntemalla elämän eri värien värähtelyn, voi oikeasti oppia itsestään: surra kun surettaa, purkaa kiukkua kun huomaa, että omia rajoja on luokattu, ja iloita kun sydän laulaa. Jo sanana ‘itsetuntemus’ pitää sisällään oman tunnemaailman tuntemisen ja ymmärtämisen. Itsensä tunteva tuntee itsestään kaiken, on valmis purkamaan kaiken muuttumattomaan iankaikkiseen ytimeensä asti.

Vain kohtaamalla oman traumahistoriansa, voi antaa sydämelleen eteeristä kommunikaatiotilaa kuulla ja puhua omaa totuutta. Tulla osaksi korkeampaa universaalia värähtelyä ja tietoisuutta, jolloin mieli ei enää asu aivoissa, vaan etsii alati laajenevaa, ajan ja paikan ulottumattomissa olevaa ikuista kotia.

Kun pystyy puhumaan vaikeistakin traumoista ilman, että siihen liittyy defenssejä, tietää olevansa vapaa. Kun pystyy näkemään tämän elämänhetken yli toiseen kotiin, tietää, että mikään ei ole pelkästään sattumaa. Se on se suurempi voima, joka on samalla objekti ja subjekti. Ja koska olemme osa sitä, voimme hyvällä omallatunnolla sitä ihailla ja rakastaa ❤